Psykofyysinen terapia

Sensomotorinen terapia

Sensomotorisessa terapiassa tarkastellaan ihmisen hyvinvointia psyykkisenä, fyysisenä ja sosiaalisena kokonaisuutena ja pyritään löytämään oireilun taustalla olevat syytekijät.

Lapsuusajan motorisia ja kehon koordinaatioon liittyviä häiriöitä sekä aistihäiriöitä on hoidettu sensomotorisella terapialla. Terapiaa on sovellettu myös urheilijoille ja työhyvinvointiin; keskittymiskyky ja itseluottamus ovat kasvaneet, stressinhallinta parantunut ja ristiriitatilanteisiin on löydetty rakentavampia toimintatapoja. Myös psykoterapiassa traumahoitoon on yhdistetty sensomotorista terapiaa.

Traumaattisen tapahtuman jälkeen kehon ja mielen toiminta voi muuttua niin, että henkilö kokee edelleen traumatapahtuman aikaisia aistimuksia ja reaktioita, vaikka tapahtumasta on jo aikaa. Kokemukset ovat voineet jäädä myös piiloon ja uinumaan kehon sensoriseen muistiin, ja ne aktivoituvat yllättävissä tilanteissa. Terapiassa nämä uinumassa olevat muistot saadaan hienovaraisesti käsiteltäviksi sensomotorisilla menetelmillä.

Sensomotorisessa terapiassa opitaan tunnistamaan traumatilanteen aiheuttama nopea yli- ja alivireystilojen vaihtelu ja palauttamaan vireystila optimaalisempaan hyvänolon tilaan. Ylivireystilassa ihmisen mieli elää voimakkaasti traumamielikuvassa ja on virittynyt tunnekokemuksessaan hyvin korkealle. Kehollinen olo on levoton, hengitys pinnallinen ja sydämen syke kohonnut. Alivireystilassa ihminen voi lamaantua ja menettää yhteyden ajatteluunsa. Oireet ovat usein somaattisia, ja vaikuttavat aisteihin. Sensomotorisilla menetelmillä pyritään tunnistamaan trauman aiheuttamat liiallisesti tai liian vähän reagoivat somaattiset toiminnot, ja auttamaan ajattelun ja tunteiden prosessien uudelleen integroitumista. Tarkoituksena on löytää kehollista aktivoitumista tarpeenmukaisesti joka mahdollistaa uudenlaisen tasapainoisemman psykofyysisen toiminnan myös tunnetasolla.

Kehon olotilan vakautuminen tuo helpotusta oireisiin, lisää energiaa ja toimintakykyisyyttä.

EMDR-terapia (Eye Movement Desensitization and Reprocessing)

EMDR-terapiaa käytetään traumaterapian menetelmänä ja muihin psyykkisiin oireisiin, joille on ominaista emotionaalinen jumittuneisuus (esimerkiksi masennus, jännitys- ja paniikkioireet, pakko-oireet).

Terapiassa käytettävät nopeat edestakaiset silmänliikkeet aktivoivat aivojen tunnealueita purkamaan, käsittelemään ja jäsentämään lukkiintuneita ja traumaattisen kokemuksen tuottamia muistoja, emootioita ja kehotuntemuksia.

Silmänliikkeiden lisäksi tai tilalla prosessoinnissa voidaan käyttää kuulo- ja/tai tuntoaistia.

Lisää tietoa voi saada Suomen EMDR-yhdistyksen sivuilta.

TRE-terapia (trauma & tension releasing)

TRE on pohjimmiltaan kehon luonnollinen palautumiskeino, joka perustuu kehoa palauttavaan värinämekanismiin. Tämä kehon syviin lihaksiin ulottuva värinä auttaa ihmistä vapautumaan erilaisista stressaavista ja jopa traumaattisista tilanteista, jotka pitempään kestäessä saattavat jäädä kehoon pysyviksi lihasjännityksiksi ja kivuiksi.

Helposti opittavien alkuliikkeiden ja -venytysten avulla värinä saadaan aktivoitua kehoon, ja tämä toimii jatkossa oivana itsehoitokeinona esim. lihasjännitysten ja kipujen hoidossa ja unihäiriöiden helpottamisessa. Säännöllinen TRE-harjoittelu auttaa myös ennaltaehkäisevän stressiä ja esim. työuupumusta.

Stressin ja uupumuksen hoito

Stressin ja uupumuksen taustalla on usein psykosomaattisia oireita. Psykosomaattisella oireilulla tarkoitetaan fyysisiä vaivoja ja oireita, joille ei löydetä somaattista selitystä perusteellisista tutkimuksista huolimatta. Ihmisen keho ja mieli on erottamaton kokonaisuus, ja somatisaatiolla tarkoitetaan psyykkisen kuormittuneisuuden muuttumista keholliseksi.

Psykosomaattisia oireita voivat olla:

Päänsärky, niska- ja selkäkipu, lihas- jännitys, huimaus, rintatuntemukset, erilaiset vatsaoireet, aineenvaihduntaongelmat, kutina, ihottuma, verenpaineen nousu ja toistuvat infektiot.

Psykosomaattisten oireiden tunnistaminen

Keho voi olla pitkittyneen stressin vuoksi voimakkaassa ylivireystilassa, jolloin palautuminen arkielämän kuormittavasta tilanteesta voi olla haastavaa. Tämä voi näkyä esimerkiksi keskittymis- ja univaikeuksina, ärtyneisyytenä, jaksamattomuutena sosiaalisiin kontakteihin, elämänrytmin muutoksina ja alisuoriutumisena. Ruoka- ja juomatottumukset ovat voineet muuttua ja liikunta jäädä vähäiseksi. Keholliset oireet on voinut tunnistaa flunssakierteenä, päänsärkynä, vatsakipuina tai sydänoireina. Olo on monin tavoin uupunut. Halu tehdä asioita on edelleen olemassa, mutta kyvykkyyttä ja jaksamista ei ole. Tilalle ovat tulleet välttämis- tai kompensointikeinot kun suorituskyky ei ole normaali.

Psykosomaattisten oireiden lievitys ja stressioireiden hallinta

Tutkimalla verbaalisen tarinan lisäksi kehollisia tuntemuksia ja asentoja saadaan muodostettua ymmärrys stressin tai uupumuksen kokonaisvaltaisesta vaikutuksesta ihmisen psykofyysiseen kokonaisuuteen. Muutos parempaan lähtee halusta tutkia oireiden taustoja ja elämäntapojen uudelleenohjelmointia. Stressin ja psykosomaattisten oireiden lievityksessä käytetään mm. autonomisen hermoston toimintaa tasapainottavia harjoitteita päiväohjelmaa tukevaa struktuurin ohella. Harjoitteet ovat vireystilaa optimoivia hengitys- ja liikeharjoitteita yhdistettynä mielikuvaharjoitteisiin. Meditaatio, mindfulness ja jooga ovat tutkitusti hyviä menetelmiä stressin lievitykseen.

Stressin ja uupumuksen hoitoon sisältyvät tausta- ja oirekartoitus, tavoitteellinen psykofyysinen terapia ja arviointi. Ymmärrys stressioireisiin johtaneista taustoista, toimintatavoista ja ajattelumalleista vapauttaa mielen suuntaamaan ajatukset mielekkäämpään ja kehoystävällisempään elämään. Tuloksena on kestävämpi kokonaisvaltainen hyvinvointi.